Heippa!

Nagoyan kokouksesta kertova blogimme päättyy tähän. Toivottavasti siitä on ollut iloa ja hyötyä. Ja toivottavasti onnistuimme välittämään edes pienen hippusen sitä monenkirjavaa arkea, joka kokouksessa ympärillämme pyöri.

Ympäristöministeriön tiedottajana olen iloinen ja ylpeäkin siitä, että neuvottelijamme ehtivät kiireen keskellä kirjoittaa tänne ajatuksiaan. Intoa kyllä olisi riittänyt tiheämpäänkin raportointiin, mutta prioriteetit olivat koko ajan selviä: neuvottelut ensin.

Kokous päättyi, mutta työ luonnon monimuotoisuuden parissa jatkuu tiiviisti. Ja ehkä vielä jossain vaiheessa intoudumme taas bloggareiksi. Virkani puolesta lupaan tehdä parhaani, jotta tämä harjoitus saisi jatkoa.

Katja Huumo

Historiallinen onnistuminen!

Nagoyan kokous päättyi lauantain puolella kahden aikaan aamuyöllä riemukkaaseen onnistumiseen ja raikuviin aplodeihin. Biodiversiteettisopimuksen 193 osapuolen kesken löytyi lopulta konsensus kolmesta isosta asiasta: geenivarapöytäkirjasta, uudesta strategisesta suunnitelmasta sekä etenemisestä riittävien resurssien mobilisoimiseksi.

Geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevaa pöytäkirjaa oli työstetty vuosia. Nyt työ saatiin vihdoin päätökseen. Monet kehitysmaat, kuten Namibia ja Malesia, kiittivät tuoreeltaan kompromissin löytymistä.

Tämä Nagoyan pöytäkirjaksi nimetty asiakirja antaa lakisääteisen kehyksen geenivarojen saatavuudelle ja hyötyjen oikeudenmukaiselle jaolle, ottaen huomioon mm. alkuperäiskansojen perinnetiedon. Nagoyan pöytäkirja astuu voimaan, kun 50 maata on sen ratifioinut.

Kokouksen päättäneessä yleisistunnossa Japanin ympäristöministeri Ryu Matsumoto nuiji pöytään myös päätöksen strategisista tavoitteista luonnon monimuotoisuuden suojelulle ja kestävälle käytölle vuosille 2011-2020. Päätöksen mukaan nyt ryhdytään tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyisi.

Strategiaan kirjattiin 20 tavoitetta, jotka halutaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi metsien ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen monimuotoisuuden vähenemisvauhti halutaan vähintään puolittaa tai ehkä lähes pysäyttää.

Historiallista on, että kun uutta strategista suunnitelmaa hyväksyttiin, päätettiin samalla käynnistää prosessi, jolla selvitetään tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat resurssit. Seuraavassa osapuolikokouksessa Intiassa vuonna 2012 on määrä päättää tavoitteista ja strategiasta, joilla resurssit mobilisoidaan.

Kokouksen upea päätös viittaa siihen, että on löytymässä uusi globaali tahtotila luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Paljon riippuu siitä, miten kokouksen hyvää henkeä kyetään ylläpitämään kotirintamilla. Jatkotyö alkaa myös meillä Suomessa heti kotiin päästyämme.

Timo Tanninen

Ympäristöministeriön tiedote Nagoyan kokouksen päätyttyä

Poikkeuksellisesti päivitän blogia nyt tiedotteella. Yhteysongelmien vuoksi alla YM:n tiedote kokouksen lopputuloksesta. Katja Huumo


Nagoyasta historiallinen päätös luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi

Kaksiviikkoinen biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous päättyi tänään Japanin Nagoyassa. Kokous pääsi viimeisen päivän iltana yhteisymmärrykseen yhteisistä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Avainasemassa on uusi strateginen suunnitelma, jolla linjataan maailmanlaajuiset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi. Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä sekä arvioida tähän tarvittavat resurssit. Strategialla sovittiin muun muassa yhteisesti määritellyistä alueiden ja luontotyyppien suojelun tavoitteista.

Paljon keskustelua herättänyt geenivarapöytäkirja syntyi viime metreillä. Geenivarapöytäkirjalla sovitaan periaatteista, joilla kasveista, eläimistä ja mikrobeista saatavia perintöaineksia kuten geenejä ja DNA:ta voidaan käyttää esimerkiksi prosessi-, lääke- tai kosmetiikkateollisuudessa. Samalla linjataan, miten geenivaroista saatavat hyödyt voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti ne omistavien ja niitä hyödyntävien tahojen välillä.

Myös kautta kokouksen hiertänyt kysymys pitkän tähtäimen suunnitelmasta rahoituksen järjestämiseksi loksahti kohdalleen strategiasta ja geenivarapöytäkirjasta sopimisen myötä. Maat kartoittavat ja konkretisoivat seuraavan kahden vuoden aikana tarvittavat suojelutoimenpiteet sekä arvioivat niiden pohjalta rahoitustarpeet ja resurssit.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki iloitsee kokouksen tuloksesta: ”Olemme saavuttaneet Nagoyassa historiallisen tuloksen kansainvälisessä ympäristöyhteistyössä. On hienoa, että saimme lopulta aikaan yhteiset mitattavat tavoitteet luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiselle. Sopiminen geenivarojen tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta jaosta maiden välillä on erittäin tärkeää, sillä kehitysmaat pääsevät nyt osallisiksi ainutlaatuisten luonnonvarojensa antamista hyödyistä. Myös teollisuudella on tästä lähtien selkeät säännöt, miten geenivarojen kanssa toimitaan. Nagoyan tulos antaa uskoa kansainvälisen ympäristöpolitiikan kykyyn ratkoa ongelmia ja antaa vahvan signaalin Cancunin ilmastokokoukselle.”

Työohjelmista sopu

Kokouksessa hyväksyttiin lisäksi kaikki asialistalla olleet työohjelmat. Työohjelmien asiakysymyksistä Suomelle tärkeitä ovat muun muassa meri- ja sisävesiasiat, suojelualuetyöohjelma sekä ilmastomuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Sisävesien työohjelma painottaa muun muassa soiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä maatalouden vaikutusta vesiluonnon monimuotoisuuteen ja maatalouden vedenkäytön merkitystä.

Merityöohjelmaan otettiin mukaan niin sanotut suljetut ja puolisuljetut meret, jollainen Itämerikin on. Keskeisiä kysymyksiä ovat ekologisesti ja biologisesti tärkeiden merialueiden tunnistaminen, ylikalastuksen vaikutukset sekä ihmisen vaikutus meren ja rannikkoluonnon monimuotoisuuteen.

Vaikea kysymys valtamerien suojelusta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla päätyi siihen, että biodiversiteettisopimuksen alla tehtävä työ on jatkossakin tieteellisen ja teknisen tiedon tuottaminen YK:n yleiskokoukselle, joka jatkaa asian työstämistä.

Suojelualuetyöohjelmassa tärkeitä painopisteitä ovat kestävä rahoitus, ilmastonmuutos, suojelualueiden tehokas hoito ja käyttö sekä vieraslajikysymykset.

Ilmastonmuutosta käsiteltiin usean eri asiakokonaisuuden yhteydessä. Keskusteluissa korostui erityisesti ekosysteemien merkitys käyttö ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa, kehitysmaiden metsäkatoa torjuvan REDD+ mekanismin toimeenpano sekä metsien ja luonnontilaisten soiden käsittely siten, että niiden hiilivarastojen säilyminen voidaan varmistaa.

Biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokous järjestettiin Japanin Nagoyassa 18.–29.10. Seuraava osapuolikokous järjestetään Intiassa lokakuussa 2012.

Lisätietoja:
Ylijohtaja Timo Tanninen, puh. 050 413 0551, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (Japanissa, aikaero +6 tuntia)

Neuvotteleva virkamies Marina von Weissenberg, puh. 050 3070 806, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (Japanissa, aikaero +6 tuntia)

Kalkkiviivoilla

Perjantai on Nagoyassa aurinkoinen, mikä on vaihtelua eiliseen kovaan sateeseen. Rusketusta täältä ei kuitenkaan tulla saamaan, sillä neuvottelut jatkuvat yhä kokouksen viimeisenä päivänä. Avoinna ovat edelleen isot asiat: geenivarapöytäkirja ja uusi strateginen suunnitelma.

Työohjelmien osalta tilanne näyttää kuitenkin hyvältä. Ne kaikki tullaan todennäköisesti tänään hyväksymään.

Tahtotila uuden pöytäkirjan ja strategisen suunnitelman aikaansaamiseksi on yhä kova, vaikka kello käy. Kolmelta Japanin aikaa alkaa kolmituntinen plenary eli yleisistunto, jonka päätyttyä tiedetään, mitä tästä kaikesta lopulta tuli.

Katja Huumo

Viestejä kylmältä mereltä

Kontaktiryhmissä ja EU-koordinaatioissa nuutuneelle kokousedustajalle osallistuminen joihinkin osapuolikokouksen sadoista oheistapahtumista tarjoaa hetkellisen irtioton neuvotteluista. Maailman luonnon säätiön (WWF) Arktisen ohjelman tilaisuus muistutti arktisen biodiversiteetin ei niin valoisista tulevaisuuden näköaloista.

Arktinen ja laajemmin polaarialueiden luonnon monimuotoisuus ei ole vielä noussut biodiversiteettisopimuksen piirissä merkittäväksi aiheeksi. Se kilvoittelee kuitenkin ryhmässä "uudet ja esille nousevat asiat" synteettisen biodiversiteetin ja geoengineeringin kanssa (mitähän se on suomeksi?).

Arktiseen alueeseen kohdistuu kasvava määrä paineita, joita aiheuttaa mm. se, että alue lämpenee kaksi kertaa muuta maapalloa nopeammin. Seuraukset ovat moninaiset, mutta erityisen merkittävät arktiselle meriekosysteemille. Arktisten merialueen kesäajan mahdollinen katoaminen kokonaan jo vuoteen 2030 mennessä on suurenluokan mullistus. Koko meren ravintoketju tulee osittain muuttumaan ja sen mukana eliölajisto.

Ketjun huipulla karismaattinen megalaji, jääkarhu, on pulassa. Mitä jääkarhut tulevaisuudessa kesäaikana syövät jos ei ole jäätä mistä pyytää hylkeitä?

Kesäjään katoamiseen liittyy tietysti myös laivaliikenteen kasvu ja sen mukana onnettomuuksien riskit, saastuminen eri muodoissa sekä melun ja muun häiriön kasvu alueilla, joita pidetään laajalti ihanteellisen rauhallisina ja luonnontilaisina. Myös öljy- ja kaasuteollisuus tulee laajenemaan varmasti. Kun Venäjän ja Norja ovat vihdoin päässeet sopuun Barentsin merirajasta riemuitsi Venäjän lehdistö, että Arktikasta tulee 21. vuosisadan Persianlahti.

Melun ja muun ihmistoiminnan häiriön kasvu saattaa tuntua triviaalilta, mutta yhdistyneenä jään katoamiseen seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomat. Mursu on monien arktisten alkuperäiskansojen kannalta erittäin merkittävä saaliseläin. Venäjältä on jo nyt havaintoja mursujen pakkautumisesta suuriksi laumoiksi ranta-alueille jään puuttuessa. Eläimet joutuvat helposti paniikin valtaa ja sotkevat toisensa kuoliaaksi. Kahdessa tällaisessa paniikkitilanteessa saldo oli 400 ja 700 kuollutta mursua. Tällaisella hävikillä voi olla jo populaatiotason vaikutuksia.

WWF kysyy oikeutetusti mitä tehtäisiin, jos Meksikon lahden tapainen onnettomuus tapahtuisi arktisilla vesillä. Onko olemassa olosuhteisiin sovellettava tekniikka öljyvahinkojen osalta ja mistä saadaan tarvittavat alukset ja henkilöstö?

Yllämainitut asiat ovat kaikki hyvin tiedossa. Ennen muuta Arktinen neuvosto (johon Suomikin kuuluu) on askaroinut niiden parissa monin tavoin. Myös muilla järjestöillä kuten YK:n merenkulkujärjestölla IMOlla, on monia tärkeitä ohjeita sovellettavaksi arktisilla vesillä. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että uusia ympäristömääräyksiä, kuten YVA-menettelyn laajentamista tarvitaan niin meriliikenteeseen kuin öljy- ja kaasuteollisuuden kehittämiseen

Tärkein viesti WWF:n taholta arktisten merien biodiversiteetin suojeluun on merialueiden suojelun ja käytön suunnittelun lisääminen. Eri puolilla mm. Arktisen neuvoston piirissä identifioidaan herkkiä merialueita. Tällaisia alueita voidaan kartoittaa erilaisilla kriteereillä. Sellaisia voivat olla lajisuojelun kannalta merkittävät lintuvuoret, kalastuksen kannalta tärkeät kalojen kutualueet, meren uhanalaiset luontotyypit kuten kylmien vesien koralliesiintymät jne.

Tällaisen suunnittelun tuloksena voi olla merisuojelualueen perustaminen. Tarve on asiassa ilmiselvä ja kiireellinen ennen kuin ennustettu merellinen Villi Länsi-skenaario arktisilla alueilla toteutuu. Tilanne nyt merisuojelualueiden osalta voi olla arktisilla alueilla lähes yhtä huono kuin globaalisti (noin 1 % suojeltu). Prosenttilukua ei nykytilastoista saa esille, vaikka 40%:ssa arktisia suojelualueita (11% arktisesta alueesta= 3.5 miljoonaa km2, 1127 kpl.) on merenrantaa.

Pohtiessaan näitä kysymyksiä WWF on päätynyt siihen, että huolimatta olemassa olevista kansainvälisistä sopimuksista, jotka eri tavoin koskettavat arktista aluetta, tulisi neuvotella uusi nykytilannetta vastaava Arktinen sopimus. Järjestö on toiveessaan realistinen ja jättäisi merenpohjaa koskevat asiat suosiolla pois hankkeesta. Katseet asian ottamiseksi käsittelyyn suuntautuvat vahvasti Arktisen neuvoston suuntaan, jolle WWF:n arktinen ohjelma toivoisi vahvempaa rakennetta ja lisättyä päästövaltaa.

Esko Jaakkola

Ratkaisun hetket kasilla

Tanaan on biodiversiteettikokouksen toiseksi viimeinen paiva taalla Nagoyassa. Monista asioista on toista viikkoa kiihkeina jatkuneiden neuvotteluiden aikana loytynyt yhteisymmarrys, mutta muutamat keskeiset asiat ovat viela auki seka strategisen suunnitelman, geenivarapoytakirjan, etta strategisen suunnitelman toteuttamiseksi tarvittavien resurssien mobilisoinnin osalta. Nama kokouksen kolme paaaihetta linkittyvat toinen toisiinsa, joten niista kaikista paatettaneen myos samanaikaisesti.

Eilen ymparistoministerit yli sadasta maasta tulivat paikalle. Heidan lasnaolollaan voi olla ratkaiseva merkitys avoinna olevien neuvottelukysymysten ratkaisemiseksi. Ministerit ovat painottaneet rakentavan ja ratkaisunhakuisen neuvotteluilmapiirin ja -asenteen tarkeytta.

Monet ministerit ovat painottaneet sita, etta neuvoteltavana olevat asiat ovat luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta perustavanlaatuisia, siksi hyvan lopputuloksen aikaansaaminen on erittain tarkeata. Pitamalla huolta luonnon monimuotoisuuden sailymisesta turvaamme samalla meille ja tuleville sukupolville hyvan elaman edellytykset.

Strategisen suunnitelman suojeluprosentteja koskeva tavoite on kuulema herattanyt keskustelua kotimaassa. On selvaa, etta ponnisteluja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi on lisattava niin Suomessa kuin kaikkialla muuallakin, jos pitkaan jatkunut luonnon koyhtyminen aiotaan saada loppumaan. Eras keskeinen keino on luonnonsuojelualueverkoston kehittaminen ekologisesti toimivaksi kokonaisuudeksi kaikissa maissa.

Taalla neuvoteltava "suojeluprosentti" ei kuitenkaan kasita vain luonnonsuojelualueita, vaan myos monia muita toimia, joiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistaminen maankaytossa. Naita voivat olla esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta painottavat metsankasittelysuunnitelmat, ulkoilu- ja virkistysalueiden luontoarvoja huomioon ottavat hoitotavat, kaavoituksessa luonnonsuojeluun ja virkistykseen osoitettavat alueet jne. "Suojeluprosentti" onkin harhaanjohtava kasite tassa tapauksessa.

EU:n tavoitteena em. "suojeluprosentin" osalta on ollut 20% maa-alueille ja 15% merialueille. Esimerkiksi Natura-verkostoon kuuluu EU:n alueella 18% pinta-alasta (tassa tarkoitettavaan "suojeluprosenttiin" luetaan siis Natura-verkoston lisaksi paljon muitakin alueita). Eraissa pienissa maissa kuten Seychelleilla ja Belizessa jo yksin luonnonsuojelualueet kattavat em. lukuja paljon suuremman osan pinta-alasta, Seychelleilla perati 49%.

"Suojeluprosenttitavoitteen" kuten muidenkin taalla neuvoteltavien luonnon monimuotoisuustavoitteiden edistamiseksi Suomessa tullaan jo ensi vuonna aloittamaan tyo valtioneuvoston vahvistaman Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestavan kayton strategian ja toimintaohjelman tarkistamiseksi ja paivittamiseksi. Tama tehdaan laajapohjaisena yhteistyona, ottaen luonnollisesti huomioon Suomen erityisolosuhteet, aivan niin kuin muissakin maissa tehdaan.

Timo Tanninen

PS. Kirjoitettu kokouspaikan koneella ilman suomalaisten aakkosten viimeisia kirjaimia. -KH-

Käytävillä tapahtuu

Sopimuksen 10. osapuolikokous on yli puolivälissä ja haasteita riittää. Eilen mistään ei oikein tahtonut tulla mitään. Viittaan siis kolmeen avainkysymykseen: strateginen suunnitelma, geenivarapöytäkirja ja rahoitus.

Tämä on kansainvälisissä neuvotteluissa normaalia. On liian aikaista sopia asioista vielä, se tapahtuu myöhemmin kunhan ministerit tulevat paikalle. Ja nyt heitä on alkanut tänne tulla.

Eilen saatiin kuitenkin työstettyä loppuun tarkennettu suojelualuetyöohjelma. Tämä oli tärkeä asia, josta iloitsen. Myös sisävesiasiat ovat nyt putkessa. Molemmat sisältävät tärkeitä läpäiseviä tavoitteita ja päämääriä kuten ilmastokysymysten vaikutukset ja haitalliset vieraslajit.

On huomionarvoista, miten määrätietoisesti työryhmä II:n puheenjohtaja Cosima Hufler Itävallasta toimii. Hän ei päästä käsistään ainuttakaan asiakirjaa ilman, että kaikesta on sovittu. Se helpottaa lopullisten päätösten läpivientiä perjantain täysistunnossa.

Moneen asiaan on nimetty ”puheenjohtajan ystävät” -ryhmä, jotka etsivät ongelmakohdista kompromisseja puheenjohtajan apuna. Käytävillä Cosima Huflerin suunnitelmallista työskentelytapaa kiitetään ja ääneen ihaillaan.

Oheistapahtumia on päivittäin useita. Uutta tietoa jaetaan niin taksonomiasta, satelliittiseurannoista, ilmastomuutosten vaikutuksista ja vieraslajeista, sekä siitä, miten voidaan tietoteknisillä ratkaisuilla parantaa monimuotoisuuden tietopohjaa.

Nagoyassa on paikalla monia itselleni vuosien varrella tutuiksi tulleita virkamiehiä sekä alkuperäiskansojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Värikkäät puvut ja kannanotot tekevät arjen täällä mielekkääksi, ja keskusteluja käydään vilkkaasti erinäköisistä asioista. Esimerkiksi vihreä talous on monien huulella.

Nyt huomaa selvästi, että toinen viikko alkoi – lisää ihmisiä on saapunut paikalle. Käytävät ovat täyttyneet.

Marina von Weissenberg

Aa – Finland! Kohtaamisia puistossa

Sunnuntaina oli Suomen vuoro isännöidä Pohjoismaiden ministerineuvoston esittelytelttaa kongressikeskuksen puistossa. Ajankohta ei olisi voinut olla parempi japanilaisten kohtaamiselle, sillä väkeä riitti ja tunnelma oli mukava.

Japanilaisille oli ymmärrettävästi hiukan vaikeaa sijoittaa meitä kartalle teltassa, jonka kyltissä luki Nordic Council. Sen sijaan, kun sanoimme olevamme Suomesta, tavallisin kommentti oli ilahtunut huudahdus aa –Finland! Kaikki tunsivat Suomen ja enpä usko, että lämmin ja – hmm, tohtiiko tätä suomalainen edes sanoakaan, kunnioittava suhtautuminen oli pelkkää japanilaista kohteliaisuutta. Suomen luonto kiinnosti useita, keskustelun sai liikkeelle vaikkapa vain jaossa olevan julkaisumme lumikon kuvasta. Tässä saattaisi olla vähän tekemistä matkailualallemme – ekosysteemipalvelut tarjolle vain reippaasti!

Sunnuntain kohtaamiset puistossa antoivat hyvää mieltä palattaessa taas sorvin ääreen.

Ja niin alettiin sitten sorvailla. Kohtaamisia jatkettiin kongressikeskuksen harmaalla vyöhykkeellä, joka kylläkin tuntui puiston vehreyden jälkeen suorastaan suljetulta osastolta. Suomen delegaatio piti pienen tilannekatsauksen iltapäivällä ja iltaa myöten istuttiin EU:n koordinaatiossa hiomassa kantoja ensi viikon tiimellyksiin isommissa saleissa. Monet asiat etenevät kitkatta ja hyviä päätöksiä on tulossa mm. suojelualueista, viestinnästä, naisten asemasta luonnon monimuotoisuuden kestävässä käytössä, metsistä, taksonomia-aloitteesta (eliölajien tieteellinen määrittäminen ja luokitus) ja monesta muusta tärkeästä aiheesta. Sopimuksen puitteissa tehdään erittäin hienoa työtä.

Kolmen suuren peruskysymyksen suhteen ei vielä ole näkyvissä suurta läpimurtoa, mutta hyvää kehitystä kylläkin. Asioista keskustellaan nyt rakentavasti, ratkaisuhakuisesti, mutta niin kuin usein, aika hitaasti.

EU kertoi iltapäivän lehdistötilaisuudessa halukkuudestaan saavuttaa rahoituksessa kestävä ratkaisu, mutta toisaalta pidättäyi lupailemasta liikoja. Geenivara-asiat (ABS) etenivät viikonlopun aikana hitaasti, mutta etenivät kuitenkin. ABS-asiantuntijoidemme yötyöt viikonlopun yli alkavat herättää yhä enemmän myötätuntoa ja kunnioitusta jopa kaiken nähneiden neuvotteluhaiden keskuudessa. Ja vielä heillä riittää virtaa!

Strategista ohjelmaa käsiteltiin tupaten täydessä kokoushuoneessa hieman saunamaisissa (ei suomalainen versio) tunnelmissa. Erimielisyyksien listaa saatiin taas lyhyemmäksi.

Ilkka Heikkinen

Yötä päivää

Suomen neuvottelijat ovat istuneet kuvan kongressikeskuksessa jo monta pitkää päivää. Illat ovat venyneet pitkiksi ja yöt jääneet lyhyiksi. Sama tahti jatkui näin lauantaina leppeästä auringonpaisteesta huolimatta.

Neuvottelijoitamme on pitänyt kiireisenä muiden kokousten ja työryhmien ohella EU-koordinaatiokokoukset, joissa sovitaan unionin yhteisistä kannoista eri asiakokonaisuuksiin. Koordinaatioita järjestetään usein, ja ne tuppaavat venymään. Lyhyiden yöunien sieto, kärsivällisyys ja ne kuuluisat voimakkaat istumalihakset ovat täälläkin valttia.

Itse kongressikeskus sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, Horikawajoen rannalla. Kokouspaikkaan tulija huomaa pian, että ympäristöasioihin on panostettu. Lukuisat värikkäät roskapönttörivit kannustavat lajittelemaan, ja jokainen osallistuja saa ilmaisen metrolipun, joka on voimassa koko kaksiviikkoisen kokouksen ajan. Kokousjärjestäjät ja lukuisat vapaaehtoiset ovat ylitsevuotavan ystävällisiä.

Pian tahti ja tunnelma tiivistyvät entisestään, kun toinen ja viimeinen kokousviikko lähtee käyntiin. Uskallan ennustaa, että samalla blogikirjoitukset lyhenevät.

Katja Huumo

Ilmastomuutos uhkaa ekosysteemien toimintaa

Ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, eri ekosysteemien toimintaan sekä biodiversiteetin merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa ovat nousseet yhdeksi Nagoyan kokouksen keskeiseksi teemaksi.

Ilmastonmuutos on lisäksi tullut toistavasti esiin käsiteltäessä metsiä, maataloutta, meriä, sisävesiä, suojelualueita ja biopolttoaineita. Se on tullut vahvasti esille myös käsiteltäessä sopimuksen uutta strategista suunnitelmaa vuosille 2011-2020.

Maita kannustetaan huomioimaan edellä mainitut ilmastonmuutoskysymykset toimeenpannessaan biodiversiteettisopimusta kansallisella tasolla. Nagoyassa on tuotu myös esille, että metsien säilyttämisessä pitää ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja alkuperäiskansojen oikeudet.

Nykyisellään trooppisten metsien hakkuut, raivaus viljelymaiksi ja niihin usein liittyvät metsäpalot aiheuttavat suuren osan kehitysmaiden kasvihuonepäästöistä. Esimerkiksi trooppisten suometsien kuivatus ja suopalot aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä ja biodiversiteetin vähenemistä.

Nagoyassa on keskusteltu kiivaasti myös laajamittaisesta ekosysteemien manipuloinnista, jonka avulla pyritään hidastamaan ilmastonmuutosta (ns. geoengineering –tekniikat). Esimerkkinä on valtamerien hiilensitomiskyvyn lisäämiseksi ehdotettu ravinteiden lisäys (Ocean fertilization, lannoitusaineena rautaoksidi tai urea). Koska asiaan liittyy erittäin suuria epävarmuuksia ja mahdollisesti mittavia haitallisia ekosysteemimuutoksia, menetelmien kieltämistä on esitetty varovaisuusperiaatteen perusteella. Vastaavat ekosysteemien manipulaatiomenetelmät ovat myös nousseet Nagoyan oheistapahtumissa keskeiseksi puheenaiheeksi.

Ilmastokysymyksistä käytiin vilkasta keskustelua. Puheenjohtaja joutui ajanpuutteen takia rajoittamaan osaa yli 50 puheenvuorosta, joten kaikki näkökohdat eivät tulleet vielä esille. EU ja myös suurin osa kehitysmaista kannatti biodiversiteettisopimukselle voimakasta roolia myös ilmastokysymyksissä. Eräät suuret valtiot, kuten Brasilia, Kiina ja Intia olivat varovaisempia ja korostivat kansallista päätösvaltaa.

Toisena kokonaisuutena on ilmastosopimuksen ja muiden ympäristösopimusten kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen. Merkittävänä yhteistyömahdollisuutena on korostettu ilmastosopimuksen (UNFCCC) yhteydessä käsiteltävää aloitetta kehitysmaiden metsäkadon vähentämiseksi (REDD+). Tästä odotetaan päätöstä ensi viikon aikana, kun ministerit tulevat paikalle ja pitävät erilliskokouksen REDD+ aiheesta.

Marina von Weissenberg & Heikki Toivonen (Suomen ympäristökeskus)

Geenivaroja koskevat pöytäkirjaneuvottelut jatkuvat vuorokauden ympäri

Geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevan ABS-pöytäkirjan neuvottelut aloitettiin heti kokouksen avajaispäivänä. Neuvotteluita varten perustettiin YK-alueiden välinen työryhmä, joka raportoi kokoukselle perjantaihin mennessä pöytäkirjaneuvotteluiden tuloksista. Tavoitteena on saada pöytäkirja hyväksytyksi osapuolikokouksen päätteeksi.

Pienryhmä pöytäkirjan noudattamiskysymyksistä lopetti työnsä tänään aamukuudelta. Asiaa ei saatu vielä valmiiksi, vaikkakin edistystä tapahtuikin jo. Työ jatkuu Nagoyassa vuorokauden ympäri, ja tunnit toivottavasti riittävät tulosten saamiseksi. Kahdeksan vuoden työ tulisi nyt saada 193 maan voimin valmiiksi 10 päivän sisällä.

Asia etenee niin, että kolme pienryhmää on asetettu neuvottelemaan erilliskysymyksistä varsinaisen ABS-työryhmän lisäksi. Näitä kysymyksiä ovat pöytäkirjan noudattaminen, suhde muihin sopimuksiin, prosesseihin ja ääritilanteisiin sekä alkuperäiskansojen perinnetieto geenivaroista.

Neuvottelut ovat sujuneet yleisesti hyvässä hengessä, vaikkakin edessä on edelleen vaikeita, sensitiivisiä ja haastavia kysymyksiä. Mennään vähän niin kuin Linnanmäellä, ylä- ja alamäkeä. Hurmio päällä ja sitten tullaan takaisin yksi tai kaksi askelta.

Koska osapuolia on monta, tätä neuvotteluprosessia ei pystyttäisi hoitamaan ilman että YK:n alueellista maajakoa noudatetaan ja vähennetään puheenvuorojen ja esitysten määrää. Nyt keskitytään vain aukioleviin asioihin.

Myös pyöreän pöydän neuvottelut jatkuvat. Niihin osallistuvat valtioiden edustajien lisäksi yksityinen sektori, alkuperäiskansojen edustajat ja kansalaisjärjestöt.

Pienryhmien työskentely on ollut tiivistä. Neuvotteluhuoneiden koko on ihmismäärään nähden liian pieni, mutta se on myös täällä ainoa tapa saada tuloksia. Kuumuus, ilman loppuminen ja väsyttäminen on tehokas tapa tulosten aikaansaamiseksi!

EU:n neuvottelijat komissiosta ja jäsenvaltioista ovat ammattilaisia ja kokeneita kansainvälisissä neuvotteluissa. Tahtotila ja joustavuus ovat tärkeitä, kun pyritään löytämään kaikille tyydyttäviä muotoiluja. Kompromisseja on edelleen löydettävä.

Tähän mennessä 13 artiklaa on saatu hyväksyttyä, eli vajaat puolet. Afrikka, EU, Australia, Uusi Seelanti, Norja, Malesia, Brasilia, Intia ja Meksiko ovat pääpelurit. Japani osapuolikokouksen isäntämaana on tärkeä taustavaikuttaja, sillä pöytäkirjan aikaansaaminen on Japanin maineen kannalta erittäin tärkeää. Käytännön mukaan uuden kansainvälisen sopimuksen nimeksi tulee sen kaupungin nimi, jossa se on neuvoteltu. Kokouspaikalla odotetaankin nyt Nagoyan pöytäkirjan syntyä.

Pöytäkirjan keskeiset elementit ovat tasapaino geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta, sen kattavuudesta, noudattamisesta ja alkuperäiskansojen perinnetiedosta. Päytäkirjan toteutuminen olisi biodiversiteettisopimuksen uskottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeä asia.

Seuraa verkossa neuvottelujen etenemistä

Marina von Weissenberg

Kokouksen avajaistunnelmia

Isäntäkaupunki Nagoya, yhdessä Aichin alueen hallinnon ja Japanin hallituksen kanssa ovat järjestäneet osallistujamäärältään suuren kokouksen puitteet erittäin tehokkaasti. Suomalaisittain huomattavan suuren kongressikeskuksen alueelle mahtuvat kokouksen viralliset toiminnot sekä lukuisten kansalaisjärjestöjen ja etutahojen järjestämät esittelyt, kohtauspaikat ja keskustelufoorumit. Hyvä organisaatio ja japanilainen hyväntuulinen kohteliaisuus ovat valloittava yhdistelmä.

Kokouksen avajaisjuhlallisuudet virittivät osanottajia oikeaan tunnelmaan. Japanin kielen merkki wu tarkoittaa sekä harmoniaa että Japania. Olisipa meidänkin mahdollista ilmaista käsite "luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö" yhtä lyhyesti, esimerkiksi merkillä "wu".

Harmoniaa kansojen välillä tässä vaikeassa aiheessa on syytä tavoitella. Kokouksen käytettävissä oleva tuore tieteellinen aineisto osoittaa vakavia uhkia, jotka aiheutuvat luonnon monimuotoisuuden ehtymisestä.

Jochen Flashbart tiivisti Saksan nyt päättyvän CBD:n puheenjohtajakauden tulokset luovuttaessaan puheenjohtajuuden vastaanottavalle Japanin ympäristöministerille Ryu Matsumotolle. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö oli ensimmäistä kertaa milloinkaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen asialistalla sen 22.9.2010 pitämässä 65. kokouksessa. Luonnon taloudellista merkitystä koskeva selvitys TEEB on osoittanut luonnon monimuotoisuuden merkityksen yhteiskuntien, kulttuurien ja talouden perustana. Luonnon monimuotoisuuden suojelun rahoitus on kasvanut merkittävästi, ja uusista rahoitusmekanismeista ollaan vakavasti kiinnostuneita. Liike-elämä on lyhyessä ajassa ymmärtänyt vastuutaan mm. "Business and Biodiversity" -aloitteen kautta.

Avauspuheenvuoroissa pidettiin saavutuksena myös sitä, että osapuolikokousten hyväksymät tavoitteet ovat kohtuullisesti välittyneet kansallisiin strategioihin ja toimintaohjelmiin. Nämä myönteiset saavutukset eivät tietenkään riitä.

Luonnon tilasta saadut raportit ovat erittäin vakavia. Flashbart vetosikin jokaisen kokouksen edustajaan henkilökohtaisesti. Saavutuksiamme voi testata kuvittelemalla tilannetta, kun meistä perheelliset palaavat koteihinsa ja lapset kysyvät, mitä teit siellä Japanissa. Olitko siellä olemassa oikeassa vai tekemässä oikein?

Kokouksen ensimmäiset viralliset puheenvuorot niin yleisistunnossa kuin kahdessa työryhmässäkin olivat avauksen hengessä varsin sovittelevia ja korostivat kompromissien tarvetta. Ilmapiirissä oli vähäinen, mutta havaittavissa oleva myönteinen muutos edelliseen kokoukseen kaksi vuotta sitten.

Geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen oikeudenmukaista jakoa (ABS) koskevan pöytäkirjan lupaava eteneminen saattaa olla yksi tekijä, joka mahdollistaa hyvät tulokset.

Strateginen ohjelma, jolla ongelmiin tartutaan tulevalla 10-vuotiskaudella, oli vastaanotoltaan odotetusti kaksijakoinen. Neuvotteluita hallitsee kysymys siitä, asetetaanko ensin maailman tilan edellyttämät tavoitteet vai osoitetaanko ensin niiden ratkaisemiseen tarvittavat voimavarat. Vielä ei ole mahdollista ennustaa lopputulosta, mutta paine ratkaisuihin on suuri.

Ilkka Heikkinen

JK.
Kokous käynnistyi jo maanantaina 18. pvä, mutta aikaerosta (Suomi +6h)ja pienestä teknisestä töyssystä johtuen tämä kirjoitus julkaistiin Suomen aikaa tiistaiaamuna.
Katja Huumo

Nagoya lähempänä kuin koskaan

Nagoyan kokous on lähempänä kuin koskaan. Suomen valtuuskunnan jäsenet ovat jo laukkujaan pakkaamassa ja tuota pikaa menossa lentokentälle ja siitä kohti Nagoyaa. Kokous alkaa melkein välittömästi sen jälkeen kun Nagoyaan on saavuttu perille.

Suomen valtuuskunta on luonnollisesti valmistautunut kokousta varten jo koti-Suomessa. Valtuuskunnan järjestyksessä toinen ja samalla viimeinen valmistautumiskokous pidettiin ympäristöministeriössä tällä viikolla. Kävimme tarkasti läpi kokouksen tärkeimpiä aihekokonaisuuksia ja niiden valmistelutilannetta. Samalla selkiytimme itse kunkin valtuuskunnan jäsenen roolia itse kokouksessa, jotta Suomen valtuuskunta pystyisi vaikuttamaan kokouksen loppuasiakirjoihin huomattavasti kokoaan merkittävämmällä tavalla.

Nagoyassa julkaistaan myös maapallon luonnon ekosysteemien taloudellista arvoa koskeva raportti. On sanomattakin selvää, että kun jatkuvasti köyhdytämme luontoa, sahaamme samalla myös omaa oksaamme ja varsinkin tulevien sukupolvien, siis omien lastemme ja lastenlastemme, elinmahdollisuuksia. Nagoyassa julkaistava raportti avaa toivottavasti lopullisesti silmämme sille, että maapallon ekologisten rajojen rikkominen on hyvin lyhytnäköistä myös taloudellisesta näkökulmasta katsoen.

Sternin raportti osoitti aikanaan, että ilmastonmuutoksen torjunta nyt tulee paljon halvemmaksi kuin toimiin ryhtyminen vasta myöhemmin. Sama pätee luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen. Toivottavasti Nagoyan kokous antaa uutta vauhtia näille ponnistuksille.

Timo Tanninen

Alkuperäiskansojen odotuksia

Nagoyan kokoukseen liittyy monenlaisia odotuksia. Monen jäsenvaltion ja kansalaisjärjestön toivelistan kärjessä on varmasti geenivarojen saantia ja hyötyjen jakoa koskevan pöytäkirjan neuvottelujen saaminen menestyksellisesti loppuun. Tämä ABS-pöytäkirja on todella tärkeä koko sopimuksen uskottavuuden vuoksi, onhan kyseessä sopimuksen "kolmannen pilarin" kauan viivästyneen toimeenpanon varsinainen aloittaminen.

Keskeisiä ovat geenivaroista saatavien hyötyjen jakoa koskevat määreet "oikeudenmukainen ja tasapuolinen". Kokoukseen osallistuvien lukuisten alkuperäiskansojen edustajien odotukset ovat korkealla, kun ABS-pöytäkirjassa neuvotellaan hyödyistä, joita saadaan alkuperäiskansojen perinteisen geenivaroihin liittyvän tiedon käytöstä.

Odotukset ovat oikeutettuja, sillä onhan alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon kunnioittaminen ja suojelu kirjattu biodiversiteettisopimukseen (artikla 8j). Lisäpontta asiaan tuli YK:n vuoden 2007 alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksesta, johon pöytäkirjaluonnoksessa myös viitataan. YK:n julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sisältää poliittista ohjetta monesta asiasta, joista nyt neuvotellaan.

Kun pöytäkirjaneuvotteluissa asiat jumiutuvat ja tunteet kuumenevat, syytökset biopiratismista pulpahtavat helposti esille. Ja jos joillakin, niin alkuperäiskansoilla olisi tässä asiassa kerrottavaa.

On tosiasia, että suuri osa maailman biodiversiteetistä on alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamilla tai käyttämillä maa- ja vesialueilla. Vuosituhansien aikana kasvien ja eläinten ominaisuudet ja käyttötavat ovat muodostuneet heille sukupolvelta toiselle siirrettäväksi perinteiseksi tiedoksi ja taidoksi. Se aika, jolloin tällaisen tiedon hakeminen tai oikeammin sanottuna suoranainen varastaminen Amazonin sademetsistä vaikkapa teollisuusmaissa lääketuotannon käyttöön tuntui oikeutetulta tai jopa sankarilliselta, on onneksi pääosin takana. Mutta esimerkkejä tällaisesta biopiratismismin muodosta on kaikkialta maailmasta.

Nyt alkuperäiskansojen odotukset ja arvatenkin myös epäilykset kohdistuvat siihen, mihin mittaan heidän oikeutensa ja perinteiset menettelytapansa kirjataan pykäliin. Onko alkuperäiskansoilla ABS-pöytäkirjaan kirjattavia suoranaisia geenivaroihin tai laajemmin luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksia muuta kautta kuin kunkin maan kansallisen lainsäädännön puitteissa? Miten luoda geenivarojen saantiin valtioiden väillä liittyvää tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta ja molemmin puolin hyväksyttäviä sopimusehtoja koskevat menettelyt alkuperäiskansojen perinteisen tiedon käytöstä, ottaen samalla huomioon heidän omat menettelynsä ja tapaoikeutensa? Miten turvata alkuperäiskansojen perinteisen tiedon käyttöön liittyvät ehdot, jos valtio ei vaadikaan yllämainittua ennakkosuostumusta geenivaran saantiin? Nämä ja monet muut kysymykset odottavat vielä lopullisia ratkaisuja neuvotteluissa.

Yllä tuli mainittua geenivaroista saatavien hyötyjen jakoon liittyvät määreet "oikeudenmukainen ja tasapuolinen". Alkuperäiskansojen edustajat Nagoyassa odottavat, että neuvoteltava ABS-pöytäkirja toteuttaa nämä määreet heille tärkeissä asioissa.

Päällimmäisenä eivät ole unelmat suurista rahavirroista, vaan ennen muuta paremmasta ihmisoikeuksien huomioimisesta sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta.

Esko Jaakkola

Nagoyan jälkeen on kotiläksyjen vuoro

Nagoyassa päätetään maailmanlaajuisesti biodiversiteettissopimukseen sitoutuneiden osapuolten yhteisistä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja kestävässä käytössä vuoteen 2020 saakka.

Kokouksen päätöksiä tulkitaan kansallisissa strategioissa ja toimintaohjelmissa. Suomi oli ensimmäisten joukossa laatimassa kansallista toimintaohjelmaansa, joka koski vuosia 1997-2005. Toimintaohjelman vaikutukset arvioitiin kriittisesti ja perusteellisesti ja arvion pohjalta valmisteltiin uusi strategia ja toimintaohjelma nimellä Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen hallitus hyväksyi strategian valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2006. Se sisältää linjaukset vuosille 2006-2016.

Strategiaa laadittaessa valtioneuvosto katsoi, että perustavaa laatua oleva päämäärä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tehostaminen perinteisin keinoin ei yksin riitä. Eri toimijoiden omaa vastuuta eli ns. toimialavastuuta tulee syventää sekä tietopohjaa ja yhteistyötä vahvistaa. Valtioneuvosto päätti myös parantaa Suomen kansainvälistä vaikuttavuutta.

Järjestelmään kuuluu, että sopimusosapuolet raportoivat sen sihteeristölle sopimuksen kansallisesta toteuttamisesta. Suomen neljäs raportti toimitettiin sihteeristölle viime keväänä. Kansalliset raportit olivat osa laajaa aineistoa, jonka perusteella on valmisteltu kansainvälisiä tavoitteita alkaneelle vuosikymmenelle.

Tärkeä yleistajuinen yhteenveto osapuolikokouksen tausta-aineistossa on maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuden tilaa ja kehitystä kuvaava julkaisu Global Biodiversity Outlook 3. Se antaa maailmanlaajuisesta tilanteesta erittäin huolestuttavan kuvan. Luonnon monimuotoisuuden katoa ei onnistuttu pysäyttämään, kuten EU vuonna 2002 oli tavoitteeksi asettanut eikä edes merkittävästi hidastamaan, kuten kansainvälinen yhteisö oli päättänyt. Raportissa tuodaan kuitenkin esiin myös onnistumisia ja rohkaisevia kehityslinjoja.

Nagoyaan ollaan lähdössä tilanteessa, jossa valmiutta sopimuksen rahoituksen merkittävään lisäämiseen on rajoitetusti. Kuitenkin TEEB-hankkeessa tehdyt kansantaloudelliset tarkastelut osoittavat vääjäämättä, että tehokkaiden toimien siirtämisestä tulevaisuudessa maksettava lasku uhkaa kasvaa sietämättömäksi. On syytä toivoa, että kokous yltää päättäväiseen ja kunnianhimoiseen tavoiteasetteluun, jotta työ luonnon puolesta ja ihmisen hyväksi jatkuu ja tehostuu.

Kun päätökset Nagoyassa on tehty, on kansallisen arvioinnin vuoro. Meillä on hyvä kotimainen tietopohja ongelmien kehityksestä ja seuraamme tarkasti oman kansallisen päätöksemme toteutumista. Nagoyan jälkeen otetaan kansallinen päätös välitarkasteluun, jotta se on samassa linjassa maailmanlaajuisten tavoitteiden kanssa.

Käytännönläheisyys, ymmärrettävyys ja tulosten mitattavuus ovat varmasti asioita, joiden osalta nykyistä päätöstä on syytä kehittää.

Ilkka Heikkinen

Hyvät lähtökohdat olemassa tärkeisiin päätöksiin

Nagoyassa tulisi saada ratkaisu kolmeen asiaan. Kaikkien osapuolten tulee päästä yhteisymmärrykseen tarpeeksi kunnianhimoisista vuoden 2010 jälkeisistä tavoitteista. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on pakko nujertaa tämän vuosikymmenen aikana. Muuten luonnon palvelut niin ihmisille kuin eläimille ovat uhattuna. Kustannukset luonnon mekanismien korjaamisen ovat peruuttamattoman kalliit.

Geenivarojen saatavuudesta ja hyötyjen jaosta täytyy saada päätös. Tämä tarkoittaa sopimista uudesta ns. ABS-pöytäkirjasta. Tämä on kehitysmaille erityisen tärkeä työkalu.

Lisäksi tulee löytää uusia keinoja rakentaa tieteellistä, taloudellista ja teknologista kapasiteettia. Resurssit tulee mobilisoida, jotta osapuolet voivat toteuttaa yhteiset tavoitteet ja samalla sitouttaa kaikki toimijat niin kehittyneissä kuin kehitysmaissa uusiin päämääriin. Tämä koskee sekä valtioita että yksityistä sektoria.

Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi 2010 on pian huipentumassa. Toivottavasti Nagoyassa löytyy yhteistä poliittista tahtotilaa asioiden eteenpäinviemiseksi. Valmistelu on ollut hyvää, sen osoitti myös YK:n korkean tason kokous New Yorkissa luonnon monimuotoisuudesta syyskuun 22. päivänä. Euroopan unioni on hionut yhteisiä kantojaan hyvässä yhteisymmärryksessä koko kuluneen vuoden ajan.

Peruslähtökohdaltaan Suomessa ollaan luottavaisin mielin lähdössä kohti Japania tekemään uusia tärkeitä päätöksiä. Tietoa on, nyt on päätösten aika.

Marina von Weissenberg

Ministeriö online

Päätimme ympäristöministeriössä kirjoittaa blogia tulevasta suuresta osapuolikokouksesta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme ministeriönä bloggaamassa - omaa blogia pitää jo esimerkiksi kansliapäällikkömme Hannele Pokka.

Meillä ja monella muulla ministeriöllä on parastaikaa työn alla sosiaalisen median strategia. Vaikka se ei ole vielä valmis, ainakin yksi asia on selvä: moni asia selviää vain käytännön (tai kantapään) kautta. Tämä blogi palvelee siten eräänlaisena koekaniinina talon yhteistä ”some-strategiaa” pohdittaessa.

Isoissa kokouksissa tapahtuu paljon muutakin kuin mitä viralliset loppupäätelmät kertovat. Haluamme kertoa myös kokoukseen valmistautumisesta, neuvotteluista sekä yksittäisistä ja yllättävistä asiakysymyksistä, joita nousee matkan varrella. Tietysti myös neuvottelujen tunnelmista.

Pyrimme samalla selättämään aikaeron Japanin ja Suomen välillä. Kun neuvottelut joka tapauksessa pyörivät kellon ympäri, on kätevää voida kirjoittaa aina kun sanottavaa on. Ja kun siihen löytyy aikaa.

Blogi starttasi eilen ministeri Lehtomäen avauksella. Jatkossa tänne kirjoittavat ympäristöministeriön asiantuntijat, joista moni on todellinen kokouskonkari. Nagoyaan lähtevässä delegaatiossa on edustajia muistakin organisaatioista. Heidän työpanoksensa kokouksen lopputulokseen on keskeinen ja tärkeä.

Tämä kirjoitusharjoitus elää vain hetken: blogi ajetaan alas Nagoyan kokouksen päätyttyä marraskuun alussa. Toivottavasti kirjoituksista on hyötyä ja ehkä vähän hupiakin. Halua ja yritystä löytyy!

Katja Huumo

Yhdessä sopimisen voima

Elämä maapallolla perustuu luonnon monimuotoisuuteen. Monimuotoinen luonto palvelee meitä tuottamalla ravintoa, puhdasta vettä, tasoittamalla lämpötilan muutoksia ja hillitsemällä tulvia. Nämä palvelut ovat äärimmäisen arvokkaita ja ihmisen olemassaolon kannalta välttämättömiä.

Kahdeksan vuotta sitten maailmanyhteisö hyväksyi tavoitteeksi hidastaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 2010 mennessä. Euroopassa olemme vielä kunnianhimoisemmin tavoitelleet luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä samassa ajassa. Valitettavasti tavoitteita ei saavuteta meillä eikä muualla.

Matka kohti päämäärää on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin turha. Suunta on ollut oikea, mutta aika loppui kesken.

Olemme Suomessa tehneet töitä etenkin metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Hallitus esittää ensi vuoden budjettiin METSO-ohjelmalle 29 miljoonaa euroa uusien suojelualueiden hankintaan tai rauhoittamiseen. Summa ei ole aivan vaatimaton nykyisessä taloustilanteessa. Työn alla on myös laajapohjaisen yhteistyönä valmisteltava Saimaannorpan suojelustrategia, ja lakiesitys Selkämeren kansallispuiston perustamisesta on eduskunnan käsittelyssä.

Tätä kirjoittaessa valmistelut Japanin Nagoyassa pidettävään biodiversiteettisopimuksen osapuolikokoukseen ovat kiivaimmillaan. Kokouksen alkuun on alle kaksi viikkoa.

On äärimmäisen tärkeää, että Nagoyassa pystymme sopimaan uusista yhteisistä tavoitteista luonnon suojelulle ja kestävälle käytölle. Aiemmista virheistä on opittu, ja yhteinen tahtotila tuntuu olevan saada tavoitteista mitattavia, yksilöityjä ja realistisia. Myös seuranta tehostuisi, kun voisimme aika ajoin entistä tarkemmin varmistaa, että suunta on oikea.

Seuraava ajallinen tarkistuspiste asetetaan suurella todennäköisyydellä vuoteen 2020. Kun tähtäin ei ole liian kaukana, asioihin tulee riittävästi potkua.

Yhdessä sopiminen on tärkeää, sillä globaalit raamit suuntaavat myös Suomen kansallista päätöksentekoa. Kokouksen jälkeen kansainväliset tavoitteet on arvioitava kansallisesti, ja ne on otettava huomioon tulevien vuosien toiminnassa. Asiat etenevät vain määrätietoisella työllä.

Kaiken muun ohella tietoisuuden lisääminen luonnon monimuotoisuudesta on tärkeää. Tämä asiantuntijoittemme ylläpitämä blogi toivottavasti osaltaan kasvattaa kiinnostusta luonnon kirjon turvaamiseen.

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen kuuluu vastuulliseen elämäntapaan. Hyödyt tästä vastuusta kohdistuvat tuleville sukupolville.


Paula Lehtomäki, ympäristöministeri