Nagoya lähempänä kuin koskaan

Nagoyan kokous on lähempänä kuin koskaan. Suomen valtuuskunnan jäsenet ovat jo laukkujaan pakkaamassa ja tuota pikaa menossa lentokentälle ja siitä kohti Nagoyaa. Kokous alkaa melkein välittömästi sen jälkeen kun Nagoyaan on saavuttu perille.

Suomen valtuuskunta on luonnollisesti valmistautunut kokousta varten jo koti-Suomessa. Valtuuskunnan järjestyksessä toinen ja samalla viimeinen valmistautumiskokous pidettiin ympäristöministeriössä tällä viikolla. Kävimme tarkasti läpi kokouksen tärkeimpiä aihekokonaisuuksia ja niiden valmistelutilannetta. Samalla selkiytimme itse kunkin valtuuskunnan jäsenen roolia itse kokouksessa, jotta Suomen valtuuskunta pystyisi vaikuttamaan kokouksen loppuasiakirjoihin huomattavasti kokoaan merkittävämmällä tavalla.

Nagoyassa julkaistaan myös maapallon luonnon ekosysteemien taloudellista arvoa koskeva raportti. On sanomattakin selvää, että kun jatkuvasti köyhdytämme luontoa, sahaamme samalla myös omaa oksaamme ja varsinkin tulevien sukupolvien, siis omien lastemme ja lastenlastemme, elinmahdollisuuksia. Nagoyassa julkaistava raportti avaa toivottavasti lopullisesti silmämme sille, että maapallon ekologisten rajojen rikkominen on hyvin lyhytnäköistä myös taloudellisesta näkökulmasta katsoen.

Sternin raportti osoitti aikanaan, että ilmastonmuutoksen torjunta nyt tulee paljon halvemmaksi kuin toimiin ryhtyminen vasta myöhemmin. Sama pätee luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen. Toivottavasti Nagoyan kokous antaa uutta vauhtia näille ponnistuksille.

Timo Tanninen

Alkuperäiskansojen odotuksia

Nagoyan kokoukseen liittyy monenlaisia odotuksia. Monen jäsenvaltion ja kansalaisjärjestön toivelistan kärjessä on varmasti geenivarojen saantia ja hyötyjen jakoa koskevan pöytäkirjan neuvottelujen saaminen menestyksellisesti loppuun. Tämä ABS-pöytäkirja on todella tärkeä koko sopimuksen uskottavuuden vuoksi, onhan kyseessä sopimuksen "kolmannen pilarin" kauan viivästyneen toimeenpanon varsinainen aloittaminen.

Keskeisiä ovat geenivaroista saatavien hyötyjen jakoa koskevat määreet "oikeudenmukainen ja tasapuolinen". Kokoukseen osallistuvien lukuisten alkuperäiskansojen edustajien odotukset ovat korkealla, kun ABS-pöytäkirjassa neuvotellaan hyödyistä, joita saadaan alkuperäiskansojen perinteisen geenivaroihin liittyvän tiedon käytöstä.

Odotukset ovat oikeutettuja, sillä onhan alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon kunnioittaminen ja suojelu kirjattu biodiversiteettisopimukseen (artikla 8j). Lisäpontta asiaan tuli YK:n vuoden 2007 alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksesta, johon pöytäkirjaluonnoksessa myös viitataan. YK:n julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sisältää poliittista ohjetta monesta asiasta, joista nyt neuvotellaan.

Kun pöytäkirjaneuvotteluissa asiat jumiutuvat ja tunteet kuumenevat, syytökset biopiratismista pulpahtavat helposti esille. Ja jos joillakin, niin alkuperäiskansoilla olisi tässä asiassa kerrottavaa.

On tosiasia, että suuri osa maailman biodiversiteetistä on alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamilla tai käyttämillä maa- ja vesialueilla. Vuosituhansien aikana kasvien ja eläinten ominaisuudet ja käyttötavat ovat muodostuneet heille sukupolvelta toiselle siirrettäväksi perinteiseksi tiedoksi ja taidoksi. Se aika, jolloin tällaisen tiedon hakeminen tai oikeammin sanottuna suoranainen varastaminen Amazonin sademetsistä vaikkapa teollisuusmaissa lääketuotannon käyttöön tuntui oikeutetulta tai jopa sankarilliselta, on onneksi pääosin takana. Mutta esimerkkejä tällaisesta biopiratismismin muodosta on kaikkialta maailmasta.

Nyt alkuperäiskansojen odotukset ja arvatenkin myös epäilykset kohdistuvat siihen, mihin mittaan heidän oikeutensa ja perinteiset menettelytapansa kirjataan pykäliin. Onko alkuperäiskansoilla ABS-pöytäkirjaan kirjattavia suoranaisia geenivaroihin tai laajemmin luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksia muuta kautta kuin kunkin maan kansallisen lainsäädännön puitteissa? Miten luoda geenivarojen saantiin valtioiden väillä liittyvää tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta ja molemmin puolin hyväksyttäviä sopimusehtoja koskevat menettelyt alkuperäiskansojen perinteisen tiedon käytöstä, ottaen samalla huomioon heidän omat menettelynsä ja tapaoikeutensa? Miten turvata alkuperäiskansojen perinteisen tiedon käyttöön liittyvät ehdot, jos valtio ei vaadikaan yllämainittua ennakkosuostumusta geenivaran saantiin? Nämä ja monet muut kysymykset odottavat vielä lopullisia ratkaisuja neuvotteluissa.

Yllä tuli mainittua geenivaroista saatavien hyötyjen jakoon liittyvät määreet "oikeudenmukainen ja tasapuolinen". Alkuperäiskansojen edustajat Nagoyassa odottavat, että neuvoteltava ABS-pöytäkirja toteuttaa nämä määreet heille tärkeissä asioissa.

Päällimmäisenä eivät ole unelmat suurista rahavirroista, vaan ennen muuta paremmasta ihmisoikeuksien huomioimisesta sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta.

Esko Jaakkola

Nagoyan jälkeen on kotiläksyjen vuoro

Nagoyassa päätetään maailmanlaajuisesti biodiversiteettissopimukseen sitoutuneiden osapuolten yhteisistä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja kestävässä käytössä vuoteen 2020 saakka.

Kokouksen päätöksiä tulkitaan kansallisissa strategioissa ja toimintaohjelmissa. Suomi oli ensimmäisten joukossa laatimassa kansallista toimintaohjelmaansa, joka koski vuosia 1997-2005. Toimintaohjelman vaikutukset arvioitiin kriittisesti ja perusteellisesti ja arvion pohjalta valmisteltiin uusi strategia ja toimintaohjelma nimellä Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen hallitus hyväksyi strategian valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2006. Se sisältää linjaukset vuosille 2006-2016.

Strategiaa laadittaessa valtioneuvosto katsoi, että perustavaa laatua oleva päämäärä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tehostaminen perinteisin keinoin ei yksin riitä. Eri toimijoiden omaa vastuuta eli ns. toimialavastuuta tulee syventää sekä tietopohjaa ja yhteistyötä vahvistaa. Valtioneuvosto päätti myös parantaa Suomen kansainvälistä vaikuttavuutta.

Järjestelmään kuuluu, että sopimusosapuolet raportoivat sen sihteeristölle sopimuksen kansallisesta toteuttamisesta. Suomen neljäs raportti toimitettiin sihteeristölle viime keväänä. Kansalliset raportit olivat osa laajaa aineistoa, jonka perusteella on valmisteltu kansainvälisiä tavoitteita alkaneelle vuosikymmenelle.

Tärkeä yleistajuinen yhteenveto osapuolikokouksen tausta-aineistossa on maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuden tilaa ja kehitystä kuvaava julkaisu Global Biodiversity Outlook 3. Se antaa maailmanlaajuisesta tilanteesta erittäin huolestuttavan kuvan. Luonnon monimuotoisuuden katoa ei onnistuttu pysäyttämään, kuten EU vuonna 2002 oli tavoitteeksi asettanut eikä edes merkittävästi hidastamaan, kuten kansainvälinen yhteisö oli päättänyt. Raportissa tuodaan kuitenkin esiin myös onnistumisia ja rohkaisevia kehityslinjoja.

Nagoyaan ollaan lähdössä tilanteessa, jossa valmiutta sopimuksen rahoituksen merkittävään lisäämiseen on rajoitetusti. Kuitenkin TEEB-hankkeessa tehdyt kansantaloudelliset tarkastelut osoittavat vääjäämättä, että tehokkaiden toimien siirtämisestä tulevaisuudessa maksettava lasku uhkaa kasvaa sietämättömäksi. On syytä toivoa, että kokous yltää päättäväiseen ja kunnianhimoiseen tavoiteasetteluun, jotta työ luonnon puolesta ja ihmisen hyväksi jatkuu ja tehostuu.

Kun päätökset Nagoyassa on tehty, on kansallisen arvioinnin vuoro. Meillä on hyvä kotimainen tietopohja ongelmien kehityksestä ja seuraamme tarkasti oman kansallisen päätöksemme toteutumista. Nagoyan jälkeen otetaan kansallinen päätös välitarkasteluun, jotta se on samassa linjassa maailmanlaajuisten tavoitteiden kanssa.

Käytännönläheisyys, ymmärrettävyys ja tulosten mitattavuus ovat varmasti asioita, joiden osalta nykyistä päätöstä on syytä kehittää.

Ilkka Heikkinen