Alkuperäiskansojen odotuksia

Nagoyan kokoukseen liittyy monenlaisia odotuksia. Monen jäsenvaltion ja kansalaisjärjestön toivelistan kärjessä on varmasti geenivarojen saantia ja hyötyjen jakoa koskevan pöytäkirjan neuvottelujen saaminen menestyksellisesti loppuun. Tämä ABS-pöytäkirja on todella tärkeä koko sopimuksen uskottavuuden vuoksi, onhan kyseessä sopimuksen "kolmannen pilarin" kauan viivästyneen toimeenpanon varsinainen aloittaminen.

Keskeisiä ovat geenivaroista saatavien hyötyjen jakoa koskevat määreet "oikeudenmukainen ja tasapuolinen". Kokoukseen osallistuvien lukuisten alkuperäiskansojen edustajien odotukset ovat korkealla, kun ABS-pöytäkirjassa neuvotellaan hyödyistä, joita saadaan alkuperäiskansojen perinteisen geenivaroihin liittyvän tiedon käytöstä.

Odotukset ovat oikeutettuja, sillä onhan alkuperäiskansojen luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon kunnioittaminen ja suojelu kirjattu biodiversiteettisopimukseen (artikla 8j). Lisäpontta asiaan tuli YK:n vuoden 2007 alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksesta, johon pöytäkirjaluonnoksessa myös viitataan. YK:n julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sisältää poliittista ohjetta monesta asiasta, joista nyt neuvotellaan.

Kun pöytäkirjaneuvotteluissa asiat jumiutuvat ja tunteet kuumenevat, syytökset biopiratismista pulpahtavat helposti esille. Ja jos joillakin, niin alkuperäiskansoilla olisi tässä asiassa kerrottavaa.

On tosiasia, että suuri osa maailman biodiversiteetistä on alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamilla tai käyttämillä maa- ja vesialueilla. Vuosituhansien aikana kasvien ja eläinten ominaisuudet ja käyttötavat ovat muodostuneet heille sukupolvelta toiselle siirrettäväksi perinteiseksi tiedoksi ja taidoksi. Se aika, jolloin tällaisen tiedon hakeminen tai oikeammin sanottuna suoranainen varastaminen Amazonin sademetsistä vaikkapa teollisuusmaissa lääketuotannon käyttöön tuntui oikeutetulta tai jopa sankarilliselta, on onneksi pääosin takana. Mutta esimerkkejä tällaisesta biopiratismismin muodosta on kaikkialta maailmasta.

Nyt alkuperäiskansojen odotukset ja arvatenkin myös epäilykset kohdistuvat siihen, mihin mittaan heidän oikeutensa ja perinteiset menettelytapansa kirjataan pykäliin. Onko alkuperäiskansoilla ABS-pöytäkirjaan kirjattavia suoranaisia geenivaroihin tai laajemmin luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksia muuta kautta kuin kunkin maan kansallisen lainsäädännön puitteissa? Miten luoda geenivarojen saantiin valtioiden väillä liittyvää tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta ja molemmin puolin hyväksyttäviä sopimusehtoja koskevat menettelyt alkuperäiskansojen perinteisen tiedon käytöstä, ottaen samalla huomioon heidän omat menettelynsä ja tapaoikeutensa? Miten turvata alkuperäiskansojen perinteisen tiedon käyttöön liittyvät ehdot, jos valtio ei vaadikaan yllämainittua ennakkosuostumusta geenivaran saantiin? Nämä ja monet muut kysymykset odottavat vielä lopullisia ratkaisuja neuvotteluissa.

Yllä tuli mainittua geenivaroista saatavien hyötyjen jakoon liittyvät määreet "oikeudenmukainen ja tasapuolinen". Alkuperäiskansojen edustajat Nagoyassa odottavat, että neuvoteltava ABS-pöytäkirja toteuttaa nämä määreet heille tärkeissä asioissa.

Päällimmäisenä eivät ole unelmat suurista rahavirroista, vaan ennen muuta paremmasta ihmisoikeuksien huomioimisesta sekä köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta.

Esko Jaakkola