Viestejä kylmältä mereltä

Kontaktiryhmissä ja EU-koordinaatioissa nuutuneelle kokousedustajalle osallistuminen joihinkin osapuolikokouksen sadoista oheistapahtumista tarjoaa hetkellisen irtioton neuvotteluista. Maailman luonnon säätiön (WWF) Arktisen ohjelman tilaisuus muistutti arktisen biodiversiteetin ei niin valoisista tulevaisuuden näköaloista.

Arktinen ja laajemmin polaarialueiden luonnon monimuotoisuus ei ole vielä noussut biodiversiteettisopimuksen piirissä merkittäväksi aiheeksi. Se kilvoittelee kuitenkin ryhmässä "uudet ja esille nousevat asiat" synteettisen biodiversiteetin ja geoengineeringin kanssa (mitähän se on suomeksi?).

Arktiseen alueeseen kohdistuu kasvava määrä paineita, joita aiheuttaa mm. se, että alue lämpenee kaksi kertaa muuta maapalloa nopeammin. Seuraukset ovat moninaiset, mutta erityisen merkittävät arktiselle meriekosysteemille. Arktisten merialueen kesäajan mahdollinen katoaminen kokonaan jo vuoteen 2030 mennessä on suurenluokan mullistus. Koko meren ravintoketju tulee osittain muuttumaan ja sen mukana eliölajisto.

Ketjun huipulla karismaattinen megalaji, jääkarhu, on pulassa. Mitä jääkarhut tulevaisuudessa kesäaikana syövät jos ei ole jäätä mistä pyytää hylkeitä?

Kesäjään katoamiseen liittyy tietysti myös laivaliikenteen kasvu ja sen mukana onnettomuuksien riskit, saastuminen eri muodoissa sekä melun ja muun häiriön kasvu alueilla, joita pidetään laajalti ihanteellisen rauhallisina ja luonnontilaisina. Myös öljy- ja kaasuteollisuus tulee laajenemaan varmasti. Kun Venäjän ja Norja ovat vihdoin päässeet sopuun Barentsin merirajasta riemuitsi Venäjän lehdistö, että Arktikasta tulee 21. vuosisadan Persianlahti.

Melun ja muun ihmistoiminnan häiriön kasvu saattaa tuntua triviaalilta, mutta yhdistyneenä jään katoamiseen seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomat. Mursu on monien arktisten alkuperäiskansojen kannalta erittäin merkittävä saaliseläin. Venäjältä on jo nyt havaintoja mursujen pakkautumisesta suuriksi laumoiksi ranta-alueille jään puuttuessa. Eläimet joutuvat helposti paniikin valtaa ja sotkevat toisensa kuoliaaksi. Kahdessa tällaisessa paniikkitilanteessa saldo oli 400 ja 700 kuollutta mursua. Tällaisella hävikillä voi olla jo populaatiotason vaikutuksia.

WWF kysyy oikeutetusti mitä tehtäisiin, jos Meksikon lahden tapainen onnettomuus tapahtuisi arktisilla vesillä. Onko olemassa olosuhteisiin sovellettava tekniikka öljyvahinkojen osalta ja mistä saadaan tarvittavat alukset ja henkilöstö?

Yllämainitut asiat ovat kaikki hyvin tiedossa. Ennen muuta Arktinen neuvosto (johon Suomikin kuuluu) on askaroinut niiden parissa monin tavoin. Myös muilla järjestöillä kuten YK:n merenkulkujärjestölla IMOlla, on monia tärkeitä ohjeita sovellettavaksi arktisilla vesillä. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että uusia ympäristömääräyksiä, kuten YVA-menettelyn laajentamista tarvitaan niin meriliikenteeseen kuin öljy- ja kaasuteollisuuden kehittämiseen

Tärkein viesti WWF:n taholta arktisten merien biodiversiteetin suojeluun on merialueiden suojelun ja käytön suunnittelun lisääminen. Eri puolilla mm. Arktisen neuvoston piirissä identifioidaan herkkiä merialueita. Tällaisia alueita voidaan kartoittaa erilaisilla kriteereillä. Sellaisia voivat olla lajisuojelun kannalta merkittävät lintuvuoret, kalastuksen kannalta tärkeät kalojen kutualueet, meren uhanalaiset luontotyypit kuten kylmien vesien koralliesiintymät jne.

Tällaisen suunnittelun tuloksena voi olla merisuojelualueen perustaminen. Tarve on asiassa ilmiselvä ja kiireellinen ennen kuin ennustettu merellinen Villi Länsi-skenaario arktisilla alueilla toteutuu. Tilanne nyt merisuojelualueiden osalta voi olla arktisilla alueilla lähes yhtä huono kuin globaalisti (noin 1 % suojeltu). Prosenttilukua ei nykytilastoista saa esille, vaikka 40%:ssa arktisia suojelualueita (11% arktisesta alueesta= 3.5 miljoonaa km2, 1127 kpl.) on merenrantaa.

Pohtiessaan näitä kysymyksiä WWF on päätynyt siihen, että huolimatta olemassa olevista kansainvälisistä sopimuksista, jotka eri tavoin koskettavat arktista aluetta, tulisi neuvotella uusi nykytilannetta vastaava Arktinen sopimus. Järjestö on toiveessaan realistinen ja jättäisi merenpohjaa koskevat asiat suosiolla pois hankkeesta. Katseet asian ottamiseksi käsittelyyn suuntautuvat vahvasti Arktisen neuvoston suuntaan, jolle WWF:n arktinen ohjelma toivoisi vahvempaa rakennetta ja lisättyä päästövaltaa.

Esko Jaakkola