Heippa!

Nagoyan kokouksesta kertova blogimme päättyy tähän. Toivottavasti siitä on ollut iloa ja hyötyä. Ja toivottavasti onnistuimme välittämään edes pienen hippusen sitä monenkirjavaa arkea, joka kokouksessa ympärillämme pyöri.

Ympäristöministeriön tiedottajana olen iloinen ja ylpeäkin siitä, että neuvottelijamme ehtivät kiireen keskellä kirjoittaa tänne ajatuksiaan. Intoa kyllä olisi riittänyt tiheämpäänkin raportointiin, mutta prioriteetit olivat koko ajan selviä: neuvottelut ensin.

Kokous päättyi, mutta työ luonnon monimuotoisuuden parissa jatkuu tiiviisti. Ja ehkä vielä jossain vaiheessa intoudumme taas bloggareiksi. Virkani puolesta lupaan tehdä parhaani, jotta tämä harjoitus saisi jatkoa.

Katja Huumo

Historiallinen onnistuminen!

Nagoyan kokous päättyi lauantain puolella kahden aikaan aamuyöllä riemukkaaseen onnistumiseen ja raikuviin aplodeihin. Biodiversiteettisopimuksen 193 osapuolen kesken löytyi lopulta konsensus kolmesta isosta asiasta: geenivarapöytäkirjasta, uudesta strategisesta suunnitelmasta sekä etenemisestä riittävien resurssien mobilisoimiseksi.

Geenivarojen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevaa pöytäkirjaa oli työstetty vuosia. Nyt työ saatiin vihdoin päätökseen. Monet kehitysmaat, kuten Namibia ja Malesia, kiittivät tuoreeltaan kompromissin löytymistä.

Tämä Nagoyan pöytäkirjaksi nimetty asiakirja antaa lakisääteisen kehyksen geenivarojen saatavuudelle ja hyötyjen oikeudenmukaiselle jaolle, ottaen huomioon mm. alkuperäiskansojen perinnetiedon. Nagoyan pöytäkirja astuu voimaan, kun 50 maata on sen ratifioinut.

Kokouksen päättäneessä yleisistunnossa Japanin ympäristöministeri Ryu Matsumoto nuiji pöytään myös päätöksen strategisista tavoitteista luonnon monimuotoisuuden suojelulle ja kestävälle käytölle vuosille 2011-2020. Päätöksen mukaan nyt ryhdytään tehokkaisiin ja kiireellisiin toimiin, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyisi.

Strategiaan kirjattiin 20 tavoitetta, jotka halutaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi metsien ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen monimuotoisuuden vähenemisvauhti halutaan vähintään puolittaa tai ehkä lähes pysäyttää.

Historiallista on, että kun uutta strategista suunnitelmaa hyväksyttiin, päätettiin samalla käynnistää prosessi, jolla selvitetään tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat resurssit. Seuraavassa osapuolikokouksessa Intiassa vuonna 2012 on määrä päättää tavoitteista ja strategiasta, joilla resurssit mobilisoidaan.

Kokouksen upea päätös viittaa siihen, että on löytymässä uusi globaali tahtotila luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Paljon riippuu siitä, miten kokouksen hyvää henkeä kyetään ylläpitämään kotirintamilla. Jatkotyö alkaa myös meillä Suomessa heti kotiin päästyämme.

Timo Tanninen

Ympäristöministeriön tiedote Nagoyan kokouksen päätyttyä

Poikkeuksellisesti päivitän blogia nyt tiedotteella. Yhteysongelmien vuoksi alla YM:n tiedote kokouksen lopputuloksesta. Katja Huumo


Nagoyasta historiallinen päätös luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi

Kaksiviikkoinen biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous päättyi tänään Japanin Nagoyassa. Kokous pääsi viimeisen päivän iltana yhteisymmärrykseen yhteisistä tavoitteista luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Avainasemassa on uusi strateginen suunnitelma, jolla linjataan maailmanlaajuiset tavoitteet luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi. Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä sekä arvioida tähän tarvittavat resurssit. Strategialla sovittiin muun muassa yhteisesti määritellyistä alueiden ja luontotyyppien suojelun tavoitteista.

Paljon keskustelua herättänyt geenivarapöytäkirja syntyi viime metreillä. Geenivarapöytäkirjalla sovitaan periaatteista, joilla kasveista, eläimistä ja mikrobeista saatavia perintöaineksia kuten geenejä ja DNA:ta voidaan käyttää esimerkiksi prosessi-, lääke- tai kosmetiikkateollisuudessa. Samalla linjataan, miten geenivaroista saatavat hyödyt voitaisiin jakaa oikeudenmukaisesti ne omistavien ja niitä hyödyntävien tahojen välillä.

Myös kautta kokouksen hiertänyt kysymys pitkän tähtäimen suunnitelmasta rahoituksen järjestämiseksi loksahti kohdalleen strategiasta ja geenivarapöytäkirjasta sopimisen myötä. Maat kartoittavat ja konkretisoivat seuraavan kahden vuoden aikana tarvittavat suojelutoimenpiteet sekä arvioivat niiden pohjalta rahoitustarpeet ja resurssit.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki iloitsee kokouksen tuloksesta: ”Olemme saavuttaneet Nagoyassa historiallisen tuloksen kansainvälisessä ympäristöyhteistyössä. On hienoa, että saimme lopulta aikaan yhteiset mitattavat tavoitteet luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiselle. Sopiminen geenivarojen tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta jaosta maiden välillä on erittäin tärkeää, sillä kehitysmaat pääsevät nyt osallisiksi ainutlaatuisten luonnonvarojensa antamista hyödyistä. Myös teollisuudella on tästä lähtien selkeät säännöt, miten geenivarojen kanssa toimitaan. Nagoyan tulos antaa uskoa kansainvälisen ympäristöpolitiikan kykyyn ratkoa ongelmia ja antaa vahvan signaalin Cancunin ilmastokokoukselle.”

Työohjelmista sopu

Kokouksessa hyväksyttiin lisäksi kaikki asialistalla olleet työohjelmat. Työohjelmien asiakysymyksistä Suomelle tärkeitä ovat muun muassa meri- ja sisävesiasiat, suojelualuetyöohjelma sekä ilmastomuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Sisävesien työohjelma painottaa muun muassa soiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä maatalouden vaikutusta vesiluonnon monimuotoisuuteen ja maatalouden vedenkäytön merkitystä.

Merityöohjelmaan otettiin mukaan niin sanotut suljetut ja puolisuljetut meret, jollainen Itämerikin on. Keskeisiä kysymyksiä ovat ekologisesti ja biologisesti tärkeiden merialueiden tunnistaminen, ylikalastuksen vaikutukset sekä ihmisen vaikutus meren ja rannikkoluonnon monimuotoisuuteen.

Vaikea kysymys valtamerien suojelusta kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla päätyi siihen, että biodiversiteettisopimuksen alla tehtävä työ on jatkossakin tieteellisen ja teknisen tiedon tuottaminen YK:n yleiskokoukselle, joka jatkaa asian työstämistä.

Suojelualuetyöohjelmassa tärkeitä painopisteitä ovat kestävä rahoitus, ilmastonmuutos, suojelualueiden tehokas hoito ja käyttö sekä vieraslajikysymykset.

Ilmastonmuutosta käsiteltiin usean eri asiakokonaisuuden yhteydessä. Keskusteluissa korostui erityisesti ekosysteemien merkitys käyttö ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa, kehitysmaiden metsäkatoa torjuvan REDD+ mekanismin toimeenpano sekä metsien ja luonnontilaisten soiden käsittely siten, että niiden hiilivarastojen säilyminen voidaan varmistaa.

Biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokous järjestettiin Japanin Nagoyassa 18.–29.10. Seuraava osapuolikokous järjestetään Intiassa lokakuussa 2012.

Lisätietoja:
Ylijohtaja Timo Tanninen, puh. 050 413 0551, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (Japanissa, aikaero +6 tuntia)

Neuvotteleva virkamies Marina von Weissenberg, puh. 050 3070 806, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (Japanissa, aikaero +6 tuntia)

Kalkkiviivoilla

Perjantai on Nagoyassa aurinkoinen, mikä on vaihtelua eiliseen kovaan sateeseen. Rusketusta täältä ei kuitenkaan tulla saamaan, sillä neuvottelut jatkuvat yhä kokouksen viimeisenä päivänä. Avoinna ovat edelleen isot asiat: geenivarapöytäkirja ja uusi strateginen suunnitelma.

Työohjelmien osalta tilanne näyttää kuitenkin hyvältä. Ne kaikki tullaan todennäköisesti tänään hyväksymään.

Tahtotila uuden pöytäkirjan ja strategisen suunnitelman aikaansaamiseksi on yhä kova, vaikka kello käy. Kolmelta Japanin aikaa alkaa kolmituntinen plenary eli yleisistunto, jonka päätyttyä tiedetään, mitä tästä kaikesta lopulta tuli.

Katja Huumo

Viestejä kylmältä mereltä

Kontaktiryhmissä ja EU-koordinaatioissa nuutuneelle kokousedustajalle osallistuminen joihinkin osapuolikokouksen sadoista oheistapahtumista tarjoaa hetkellisen irtioton neuvotteluista. Maailman luonnon säätiön (WWF) Arktisen ohjelman tilaisuus muistutti arktisen biodiversiteetin ei niin valoisista tulevaisuuden näköaloista.

Arktinen ja laajemmin polaarialueiden luonnon monimuotoisuus ei ole vielä noussut biodiversiteettisopimuksen piirissä merkittäväksi aiheeksi. Se kilvoittelee kuitenkin ryhmässä "uudet ja esille nousevat asiat" synteettisen biodiversiteetin ja geoengineeringin kanssa (mitähän se on suomeksi?).

Arktiseen alueeseen kohdistuu kasvava määrä paineita, joita aiheuttaa mm. se, että alue lämpenee kaksi kertaa muuta maapalloa nopeammin. Seuraukset ovat moninaiset, mutta erityisen merkittävät arktiselle meriekosysteemille. Arktisten merialueen kesäajan mahdollinen katoaminen kokonaan jo vuoteen 2030 mennessä on suurenluokan mullistus. Koko meren ravintoketju tulee osittain muuttumaan ja sen mukana eliölajisto.

Ketjun huipulla karismaattinen megalaji, jääkarhu, on pulassa. Mitä jääkarhut tulevaisuudessa kesäaikana syövät jos ei ole jäätä mistä pyytää hylkeitä?

Kesäjään katoamiseen liittyy tietysti myös laivaliikenteen kasvu ja sen mukana onnettomuuksien riskit, saastuminen eri muodoissa sekä melun ja muun häiriön kasvu alueilla, joita pidetään laajalti ihanteellisen rauhallisina ja luonnontilaisina. Myös öljy- ja kaasuteollisuus tulee laajenemaan varmasti. Kun Venäjän ja Norja ovat vihdoin päässeet sopuun Barentsin merirajasta riemuitsi Venäjän lehdistö, että Arktikasta tulee 21. vuosisadan Persianlahti.

Melun ja muun ihmistoiminnan häiriön kasvu saattaa tuntua triviaalilta, mutta yhdistyneenä jään katoamiseen seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomat. Mursu on monien arktisten alkuperäiskansojen kannalta erittäin merkittävä saaliseläin. Venäjältä on jo nyt havaintoja mursujen pakkautumisesta suuriksi laumoiksi ranta-alueille jään puuttuessa. Eläimet joutuvat helposti paniikin valtaa ja sotkevat toisensa kuoliaaksi. Kahdessa tällaisessa paniikkitilanteessa saldo oli 400 ja 700 kuollutta mursua. Tällaisella hävikillä voi olla jo populaatiotason vaikutuksia.

WWF kysyy oikeutetusti mitä tehtäisiin, jos Meksikon lahden tapainen onnettomuus tapahtuisi arktisilla vesillä. Onko olemassa olosuhteisiin sovellettava tekniikka öljyvahinkojen osalta ja mistä saadaan tarvittavat alukset ja henkilöstö?

Yllämainitut asiat ovat kaikki hyvin tiedossa. Ennen muuta Arktinen neuvosto (johon Suomikin kuuluu) on askaroinut niiden parissa monin tavoin. Myös muilla järjestöillä kuten YK:n merenkulkujärjestölla IMOlla, on monia tärkeitä ohjeita sovellettavaksi arktisilla vesillä. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että uusia ympäristömääräyksiä, kuten YVA-menettelyn laajentamista tarvitaan niin meriliikenteeseen kuin öljy- ja kaasuteollisuuden kehittämiseen

Tärkein viesti WWF:n taholta arktisten merien biodiversiteetin suojeluun on merialueiden suojelun ja käytön suunnittelun lisääminen. Eri puolilla mm. Arktisen neuvoston piirissä identifioidaan herkkiä merialueita. Tällaisia alueita voidaan kartoittaa erilaisilla kriteereillä. Sellaisia voivat olla lajisuojelun kannalta merkittävät lintuvuoret, kalastuksen kannalta tärkeät kalojen kutualueet, meren uhanalaiset luontotyypit kuten kylmien vesien koralliesiintymät jne.

Tällaisen suunnittelun tuloksena voi olla merisuojelualueen perustaminen. Tarve on asiassa ilmiselvä ja kiireellinen ennen kuin ennustettu merellinen Villi Länsi-skenaario arktisilla alueilla toteutuu. Tilanne nyt merisuojelualueiden osalta voi olla arktisilla alueilla lähes yhtä huono kuin globaalisti (noin 1 % suojeltu). Prosenttilukua ei nykytilastoista saa esille, vaikka 40%:ssa arktisia suojelualueita (11% arktisesta alueesta= 3.5 miljoonaa km2, 1127 kpl.) on merenrantaa.

Pohtiessaan näitä kysymyksiä WWF on päätynyt siihen, että huolimatta olemassa olevista kansainvälisistä sopimuksista, jotka eri tavoin koskettavat arktista aluetta, tulisi neuvotella uusi nykytilannetta vastaava Arktinen sopimus. Järjestö on toiveessaan realistinen ja jättäisi merenpohjaa koskevat asiat suosiolla pois hankkeesta. Katseet asian ottamiseksi käsittelyyn suuntautuvat vahvasti Arktisen neuvoston suuntaan, jolle WWF:n arktinen ohjelma toivoisi vahvempaa rakennetta ja lisättyä päästövaltaa.

Esko Jaakkola

Ratkaisun hetket kasilla

Tanaan on biodiversiteettikokouksen toiseksi viimeinen paiva taalla Nagoyassa. Monista asioista on toista viikkoa kiihkeina jatkuneiden neuvotteluiden aikana loytynyt yhteisymmarrys, mutta muutamat keskeiset asiat ovat viela auki seka strategisen suunnitelman, geenivarapoytakirjan, etta strategisen suunnitelman toteuttamiseksi tarvittavien resurssien mobilisoinnin osalta. Nama kokouksen kolme paaaihetta linkittyvat toinen toisiinsa, joten niista kaikista paatettaneen myos samanaikaisesti.

Eilen ymparistoministerit yli sadasta maasta tulivat paikalle. Heidan lasnaolollaan voi olla ratkaiseva merkitys avoinna olevien neuvottelukysymysten ratkaisemiseksi. Ministerit ovat painottaneet rakentavan ja ratkaisunhakuisen neuvotteluilmapiirin ja -asenteen tarkeytta.

Monet ministerit ovat painottaneet sita, etta neuvoteltavana olevat asiat ovat luonnon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta perustavanlaatuisia, siksi hyvan lopputuloksen aikaansaaminen on erittain tarkeata. Pitamalla huolta luonnon monimuotoisuuden sailymisesta turvaamme samalla meille ja tuleville sukupolville hyvan elaman edellytykset.

Strategisen suunnitelman suojeluprosentteja koskeva tavoite on kuulema herattanyt keskustelua kotimaassa. On selvaa, etta ponnisteluja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi on lisattava niin Suomessa kuin kaikkialla muuallakin, jos pitkaan jatkunut luonnon koyhtyminen aiotaan saada loppumaan. Eras keskeinen keino on luonnonsuojelualueverkoston kehittaminen ekologisesti toimivaksi kokonaisuudeksi kaikissa maissa.

Taalla neuvoteltava "suojeluprosentti" ei kuitenkaan kasita vain luonnonsuojelualueita, vaan myos monia muita toimia, joiden tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden edistaminen maankaytossa. Naita voivat olla esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta painottavat metsankasittelysuunnitelmat, ulkoilu- ja virkistysalueiden luontoarvoja huomioon ottavat hoitotavat, kaavoituksessa luonnonsuojeluun ja virkistykseen osoitettavat alueet jne. "Suojeluprosentti" onkin harhaanjohtava kasite tassa tapauksessa.

EU:n tavoitteena em. "suojeluprosentin" osalta on ollut 20% maa-alueille ja 15% merialueille. Esimerkiksi Natura-verkostoon kuuluu EU:n alueella 18% pinta-alasta (tassa tarkoitettavaan "suojeluprosenttiin" luetaan siis Natura-verkoston lisaksi paljon muitakin alueita). Eraissa pienissa maissa kuten Seychelleilla ja Belizessa jo yksin luonnonsuojelualueet kattavat em. lukuja paljon suuremman osan pinta-alasta, Seychelleilla perati 49%.

"Suojeluprosenttitavoitteen" kuten muidenkin taalla neuvoteltavien luonnon monimuotoisuustavoitteiden edistamiseksi Suomessa tullaan jo ensi vuonna aloittamaan tyo valtioneuvoston vahvistaman Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestavan kayton strategian ja toimintaohjelman tarkistamiseksi ja paivittamiseksi. Tama tehdaan laajapohjaisena yhteistyona, ottaen luonnollisesti huomioon Suomen erityisolosuhteet, aivan niin kuin muissakin maissa tehdaan.

Timo Tanninen

PS. Kirjoitettu kokouspaikan koneella ilman suomalaisten aakkosten viimeisia kirjaimia. -KH-

Käytävillä tapahtuu

Sopimuksen 10. osapuolikokous on yli puolivälissä ja haasteita riittää. Eilen mistään ei oikein tahtonut tulla mitään. Viittaan siis kolmeen avainkysymykseen: strateginen suunnitelma, geenivarapöytäkirja ja rahoitus.

Tämä on kansainvälisissä neuvotteluissa normaalia. On liian aikaista sopia asioista vielä, se tapahtuu myöhemmin kunhan ministerit tulevat paikalle. Ja nyt heitä on alkanut tänne tulla.

Eilen saatiin kuitenkin työstettyä loppuun tarkennettu suojelualuetyöohjelma. Tämä oli tärkeä asia, josta iloitsen. Myös sisävesiasiat ovat nyt putkessa. Molemmat sisältävät tärkeitä läpäiseviä tavoitteita ja päämääriä kuten ilmastokysymysten vaikutukset ja haitalliset vieraslajit.

On huomionarvoista, miten määrätietoisesti työryhmä II:n puheenjohtaja Cosima Hufler Itävallasta toimii. Hän ei päästä käsistään ainuttakaan asiakirjaa ilman, että kaikesta on sovittu. Se helpottaa lopullisten päätösten läpivientiä perjantain täysistunnossa.

Moneen asiaan on nimetty ”puheenjohtajan ystävät” -ryhmä, jotka etsivät ongelmakohdista kompromisseja puheenjohtajan apuna. Käytävillä Cosima Huflerin suunnitelmallista työskentelytapaa kiitetään ja ääneen ihaillaan.

Oheistapahtumia on päivittäin useita. Uutta tietoa jaetaan niin taksonomiasta, satelliittiseurannoista, ilmastomuutosten vaikutuksista ja vieraslajeista, sekä siitä, miten voidaan tietoteknisillä ratkaisuilla parantaa monimuotoisuuden tietopohjaa.

Nagoyassa on paikalla monia itselleni vuosien varrella tutuiksi tulleita virkamiehiä sekä alkuperäiskansojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Värikkäät puvut ja kannanotot tekevät arjen täällä mielekkääksi, ja keskusteluja käydään vilkkaasti erinäköisistä asioista. Esimerkiksi vihreä talous on monien huulella.

Nyt huomaa selvästi, että toinen viikko alkoi – lisää ihmisiä on saapunut paikalle. Käytävät ovat täyttyneet.

Marina von Weissenberg